12.6.00
En oikein osaa kirjoittaa mitään. Pää on taas rikki. Murhetta. Iloa. Sekaisin paljon isoja asioita, joita en saa järjestykseen päässäni. Mutta onhan minulla koko elämäni aikaa. Kun selviän vain tästä hetkestä - ja aion selvitä.


13.6.00
Kirjoitin eilen, kirjoitan taas tänään. Olenkohan pääsyt taas takaisin vanhaan rytmiin. Kurkkuun sattuu ja odotan, että kello tulee kolme ja pääsen kotiin. Illalla A. tulee käymään. En tiedä, kauanko hän aikoo viipyä, mutta oli miten oli, minusta on mukavaa, että hän tulee.

Hämmästelen edelleen kovasti sitä, kuinka hiljaa M. katosi. Vieläkään en ole hänestä kuullut mitään. Enkä usko, että enää tulen kulemaankaan. Voin vain toivoa, että hänellä on kaikki hyvin.


15.6.00
Tunnen kuinka se hiippii. Lähestyy pikkuhiljaa. Kietoo minut tiukkaan otteeseensa josta minun on turha pyristellä vapaaksi. En halua painua taas alas. En halua antaa masennukselleni yliotetta, mutta minulla ei ole aseita, jotta voisin taistella vastaankaan. Olen sidottu ja odotan, että joku tulee avaamaan solmut.


18.6.00
Tänään A. kutsui minua ensi kerran rakkaakseen. Se hämmentää minua kovasti. En oikein tiedä, mitä hän minusta pohjimmiltaan haluaa, mitä minä hänestä. Aika näyttää.

J. sairastaa. Peittelen peitoin, silitän hellästi, kuiskin rakkauden sanoja hänen korvaansa. En tiedä, onko siitä mitään hyötyä, mutta muutakaan en osaa tehdä. Toivottavasti ressu ei pitkään joudu sairastamaan.


26.6.00
Metsä, aaltojen pyöristämät kalliot, meri. Olin kaivannut niitä niin paljon. Tuntui niin haikealta lähteä pois ja palata kaupunkiin. Vaikka samanlaista hiljaisuutta saakin täältä hakea, olen onnellinen, että meri on täälläkin aina läsnä. Kävelen askeleen, kaksi, ja huomaan jo olevani rannassa. Kuulen lokit ympärilläni, näen niiden tanssin sinistä taivasta vasten. Voin levähtää hetken ja palata virkistäytyneenä kaupungin vilinään.